Tänään tekee pitkästä aikaa mieli kirjoitella ylös reseptejä. Blogi on pitänyt hiljaiseloa vuoden verran, mutta onneksi inspiraatio bloggaamiseen alkoi taas löytyä. =) Vuoden varrella on tullut tehtyä paljon hyvää ruokaa ja kokeiltua kymmeniä reseptejä. Nyt kun kesän jälkeen kelit alkavat taas kylmentyä, niin moni herkullinen keitto ja pata varmasti löytää tiensä tännekin.
Tämä italialaishenkinen papukeitto on oiva sateisen syyspäivän piristeeksi. Siinä on runsaasti makua ja kuten monet keitot, se vain paranee lämmitettäessä. Resepti on alunperin Tasty Kitchenistä, mutta tässä variaatiossa lehtikaali on vaihdettu tuoreeseen pinaattiin, joka sopi mielestäni keittoon mainiosti.
Italialainen jauheliha-papukeitto
(neljälle)
maustettu jauhelihataikina:
400g nauta-sikajauhelihaa
1/2 rkl fenkolin siemeniä
1/2 rkl suolaa
3/4 rkl paprikajauhetta
1/2 rkl sokeria
1/2 tl mustapippuria
1 valkosipulin kynsi murskattuna
1 rkl tummaa balsamiviinietikkaa
2 rkl oliiviöljyä paistoon
keitto:
2 valkosipulin kynttä murskattuna
hyppysellinen kuivattua punaista chiliä
1 kesäkurpitsa
2 prk säilöttyjä voipapuja (á 400g purkki)
1 litra kuumaa vettä
3 rkl kanafondia
1 parmesanjuuston kanta
rasia tuoretta pinaattia (á 70g)
merisuolaa ja mustapippuria
Jauha fenkolin siemenet hienoksi jauheeksi morttelissa. Sekoita kaikki mausteet, valkosipuli ja etikka jauhelihataikinaan. Kuumenna pinnoitetussa kattilassa öljy ja revi jauhelihasta suupalan kokoisia paloja ja paista ne pikaisesti öljyssä. Siirrä paistetut lihat lautaselle odottamaan.
Pienennä liesi hyvin miedolle lämmölle ja lisää loppuun öljyyn valkosipulimurska ja hyppysellinen chiliä. Kuullota noin 30 sekuntia. Pese ja siivuta kesäkurpitsa puolikuiksi. Lisää siivut kattilaan. Huuhdo pavut ja lisää ne myös kattilaan. Lisää vesi, fondi ja juuston kanta. Anna keiton kiehua 15 minuuttia. Ongi juusto pois kattilasta. Huuhdo pinaatin lehdet ja lisää ne sekä paistetut lihat keittoon. Kuumenna keitto kiehuvaksi. Maistele ja mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla. Tarjoile vaalean leivän kera.
sunnuntai 23. syyskuuta 2012
keskiviikko 13. heinäkuuta 2011
Book Food: Kermakalja
Tänään on viimeisen Harry Potter -elokuvan ensi-ilta. Niinpä yhdistän tähän postaukseeni kolme intohimoani: leffat, kirjat ja ruoan.
Monet foodiet varmasti muistavat ajatelleensa, kuinka herkullisilta romaaneissa esiintyvät ateriat kuulostavat. Oletko ikinä ajatellut miltä Taru sormusten herran haltioiden matkaleipä eli lembas maistuisi? Tai oletko nauranut maha kippuralla pikkutyttönä Vihervaaran Annan erikoista kirsikkamehua? Enid Blytonin päähenkilöilleen pakkaamat piknikeväät ovat nyt vähintään kuuluisia. Itse olen aina himoinnut Rudyard Kiplingin kuvailemia intialaisen katukeittiön antimia tamarindeineen. Esimerkkejä löytyy varmasti jokaiselta. Kerrothan kommenteissa, jos mieleesi tulee herkullinen kirjallinen ruokahetki.
Tässäpä on siis päivän Book Food: kermakalja Tuulihattutornin tapaan. Tämä versio kermakaljasta käy makeasta jälkiruoasta tai terästettynä aikuisten drinkistä, joka saa varmasti kotitontunkin sekaisin. Inspiraatiota otin Huffington Postin artikkelista, jossa kerrotaan kermakaljan suunnittelusta ja sen suosiosta Orlandon Wizarding Worldissa.
Kermakalja
(kahdelle)
pohja:
0,355 l kermasoodaa (A&W vanilla cream soda)
2 tl toffeekastiketta
1/4 tl kanelia
float:
3 rkl maustamatonta kermavaahtoa
3 rkl marshmallow fluffia
ripaus kanelia juoman päälle
Ota kaksi isohkoa juomalasia. Laita molempien pohjalle toffeekastiketta ja kanelia. Kaada osa soodasta päälle. Sekoita toffee ja kaneli juomaan. Kaada loppu sooda tasapuolisesti laseihin.
Sekoita kermavaahto ja fluff keskenään. Asettele vaahtoa juomien pinnalle ja koristele ripauksella kanelia. Tarjoile heti.
Monet foodiet varmasti muistavat ajatelleensa, kuinka herkullisilta romaaneissa esiintyvät ateriat kuulostavat. Oletko ikinä ajatellut miltä Taru sormusten herran haltioiden matkaleipä eli lembas maistuisi? Tai oletko nauranut maha kippuralla pikkutyttönä Vihervaaran Annan erikoista kirsikkamehua? Enid Blytonin päähenkilöilleen pakkaamat piknikeväät ovat nyt vähintään kuuluisia. Itse olen aina himoinnut Rudyard Kiplingin kuvailemia intialaisen katukeittiön antimia tamarindeineen. Esimerkkejä löytyy varmasti jokaiselta. Kerrothan kommenteissa, jos mieleesi tulee herkullinen kirjallinen ruokahetki.
Tässäpä on siis päivän Book Food: kermakalja Tuulihattutornin tapaan. Tämä versio kermakaljasta käy makeasta jälkiruoasta tai terästettynä aikuisten drinkistä, joka saa varmasti kotitontunkin sekaisin. Inspiraatiota otin Huffington Postin artikkelista, jossa kerrotaan kermakaljan suunnittelusta ja sen suosiosta Orlandon Wizarding Worldissa.
Kermakalja
(kahdelle)
pohja:
0,355 l kermasoodaa (A&W vanilla cream soda)
2 tl toffeekastiketta
1/4 tl kanelia
float:
3 rkl maustamatonta kermavaahtoa
3 rkl marshmallow fluffia
ripaus kanelia juoman päälle
Ota kaksi isohkoa juomalasia. Laita molempien pohjalle toffeekastiketta ja kanelia. Kaada osa soodasta päälle. Sekoita toffee ja kaneli juomaan. Kaada loppu sooda tasapuolisesti laseihin.
Sekoita kermavaahto ja fluff keskenään. Asettele vaahtoa juomien pinnalle ja koristele ripauksella kanelia. Tarjoile heti.
torstai 7. heinäkuuta 2011
Aloittelijan kalakoulu: fileointi ja ahvenrullat
Viime kuussa perkasimme hauen kalakoulussa ja tänään vuorossa on fileointi. Vaikka tällä kertaa isohko ahven on päätynyt veitsen alle, voi tätä ohjetta käyttää myös muiden kalalajien kanssa.
Tässä ohjeessa oletetaan, että kala on jo perattu valmiiksi. Kalan fileointi kannattaa tehdä samana päivänä kuin perkaus, jos aikoo saada nahan lähtemään nätisti pois fileestä. Pannukalaanhan voi nahan ihan hyvin jättää ja paistaa sen vain mukavan rapeaksi voissa. Jos kalan aikoo fileoida nahattomaksi, suomustus ei ole välttämätöntä esikäsittelyssä.
Ahvenen käsittelyyn kannattaa varata (kala)sakset sekä ohutteräinen ja terävässä kunnossa oleva fileointiveitsi. Otetaan tukeva ote kalasta ja leikataan ahvenen terävä selkäevä pois saksilla ennen kuin siihen onnistuu telomaan itsensä. Tarkoitus on osua saksilla vain evään, eikä leikata nahkaa.
Kun evä on leikattu, otetaan fileointiveitsi esiin. Paikallistetaan ahvenen vatsaevä. Veitsi sujautetaan sen taakse ja vedetään luiden vierestä kohti selkärankaa.
Selkärangan kohdalla käännetään veitsi lappeelleen alustaa vasten terä kohti pyrstöä ja vedetään rauhallisesti pyrstöön päin. Kannattaa varoa sormia. Hyvä veitsi liukuu nätisti selkärankaa vasten pyrstöön asti.
Käännetään file toisin päin ja poistetaan kylkiruodot. Ne on selvästi tuntuva harjanne ruotoja keskellä filettä. Ujutetaan veitsi niiden alle ja leikataan pois. Hauesta kannattaa nyppiä myös y-ruodot pois kalapihdeillä, se mukavoittaa syömistä merkittävästi.
Jos fileestä haluaa nahattoman, käännetään file nahkapuoli alaspäin laudalle ja sujautetaan veitsi lappeellaan fileen pyrstöpäästä lihan ja nahan väliin. Sitten vain pidetään nahkasta kiinni sormilla, kalapiikillä tai vaikka haarukalla ja liu'utetaan veitseä kohti fileen etuosaa.
Ja tadaa! Meillä on valmis file! Iisiä eikö totta?
_______________________________________________
Pestoiset ahvenrullat
(neljälle)
n.600g ahvenfileitä
pesto:
1,5 dl rucolan lehtiä
1,5 dl basilikan lehtiä
4 rosmariinin oksaa
2 rkl pinjan siemeniä
1 dl kylmäpuristettua oliiviöljyä
yhden limen mehu
merisuolahiutaleita
mustapippuria myllystä
vuokaan:
1 dl valkoviiniä
Riivi rosmariinin lehdet ja muut yrtit tehosekoittimeen tai sauvasekoittimen sipulisilppuriin. Lisää muut peston ainekset ja surauta tasaiseksi soseeksi. Mausta suolalla ja pippurilla.
Sipaise kevyesti öljyä uunivuokaan. Levitä teelusikallinen pestoa jokaiselle ahvenfileelle. Rullaa kääröiksi ja asettele kääröt vuokaan. Levitä ahvenrullien pintaan pestoa ja lorauta valkoviiniä vuokaan. Paista rullia uunissa 200 asteessa noin 30 minuuttia. Tarjoile esimerkiksi uusien perunoiden ja tomaatti-mozzarellasalaatin kavereina.
Kesähässäkkää
Tervehdys täältä Tuulihattutornista. Kesäkuu meni yllättävien kesähäiden pääkokkina puuhaillessa ja työkiireiden lomassa. Kirjoittelu jäi suorastaan luvattoman heikoille. Nyt päässä kuitenkin suorastaan surisee ihania kesäruokaideoita, joiden toteuttamista odotan vesi kielellä.
Kasvatin loppukeväästä ikkunalla koko joukon yrttien taimia, joista puolet kuoli, kun erehdyin siirtelemään niitä eri purkkeihin. Nyt ne yrittävät selviytyä etelän puoleisella parvekkeella, joka on aurinkoisina päivinä suorastaan polttavan kuuma. Pahimmat hellepäivät yrtit viettävät sisätiloissa hortonomikissamme hoidettavina. Jospa niistä silti kesän loppuun mennessä saisi jotain ruokiinkin.
Kesä on ruokavuodenajoista ehdoton suosikkini. Tuoreet kotimaiset torivihannekset, auringossa kypsyneet marjat ja hellepäivän onginta mökin laiturilta tekevät kesästä kesän. Seuraava osa aloittelijan kalakoulusta onkin jo luvassa tänään.
Loppuun vielä pieni mainos: Vihannes.netissä voi tutustua kauden kasviksiin ja poimia mukaansa keveitä kesäreseptejä tai lähettää omansa reseptikilpailuun, jossa on palkintona Iittalan lahjakortteja. Kannattaa siis osallistua!
Kasvatin loppukeväästä ikkunalla koko joukon yrttien taimia, joista puolet kuoli, kun erehdyin siirtelemään niitä eri purkkeihin. Nyt ne yrittävät selviytyä etelän puoleisella parvekkeella, joka on aurinkoisina päivinä suorastaan polttavan kuuma. Pahimmat hellepäivät yrtit viettävät sisätiloissa hortonomikissamme hoidettavina. Jospa niistä silti kesän loppuun mennessä saisi jotain ruokiinkin.
Kesä on ruokavuodenajoista ehdoton suosikkini. Tuoreet kotimaiset torivihannekset, auringossa kypsyneet marjat ja hellepäivän onginta mökin laiturilta tekevät kesästä kesän. Seuraava osa aloittelijan kalakoulusta onkin jo luvassa tänään.
Loppuun vielä pieni mainos: Vihannes.netissä voi tutustua kauden kasviksiin ja poimia mukaansa keveitä kesäreseptejä tai lähettää omansa reseptikilpailuun, jossa on palkintona Iittalan lahjakortteja. Kannattaa siis osallistua!
perjantai 3. kesäkuuta 2011
Aloittelijan kalakoulu: perkaaminen ja uunihauki
Me Tuulihattutornissa vietämme puoli kesää vapa käden jatkeena. Paikka vaihtelee joen törmästä järven aaltojen liplatukseen. Kalaa tulee, jos on tullakseen, mutta kyllä kalaluville saadaan joka kesä mukavasti vastinetta.
Tämän kesän tavoitteena on saada kalojen limaisuutta ja hajua kammoava kirjoittaja oppimaan kalan käsittelyn perusteet. Siis, kyllähän minä kalastan, mutta loppuosa jää muiden niskoille. =P Kalakoulun ideana on käsitellä ja tehdä ruokaa mahdollisimman monipuolisesti suomalaisista järvi- ja jokikaloista. Aiheet riippuvat tietysti siitä, miten ahti suo antejaan.
Helatorstain kalareissuun varustauduttiin poikkeuksellisesti hiusten värjäyksestä ylijääneillä muovihanskoilla. Vähemmät nirsot voivat tietty tehdä koko homman paljain käsin. Haukia nousi sen verran mukavasti, että perkaamisessa päästiin hyvin vauhtiin.
Tässä siis kuvien kera hauen perkuu:
Ahventa isommista kaloista kannattaa heti pyytämisen jälkeen laskea veret pois, ellei sumppua ole käytettävissä. Kumautetaan kalaa puukon kamaralla ensin pari kertaa päähän jotta taju lähtee ja silpaistaan sitten kurkku auki kiduskansien takaa vatsapuolelta. Tarkoitus on osua isoihin valtimoihin, jotka ovat sydämen edessä.
Verien laskeminen parantaa kalan säilyvyyttä. Toinen tärkeä tekijä säilyvyyden kannalta on viileys. Eli hellekelillä ei kannata tuntitolkulla pitää kuollutta kalaa veneen pohjalla. Ämpäri johon saa veden vaihdettua tarvittaessa viileämmäksi, kylmäkassi tai muovikassi airon hankaimessa toimivat pikaratkaisuina. Optimitilannehan olisi saada kala suoraan pyytämisen jälkeen jäihin, mutta se ei sunnuntaikalastelijoille ole yleensä mahdollista.
Kun kalaretki päättyy, kalat kannattaa perata välittömästi. Ensin rapsutellaan puukon terällä suomut pois saaliin kyljistä, selästä ja vatsasta. Tarkoitus ei ole puhkaista ihoa. Suomustus tapahtuu pyrstöstä kohti päätä. Kalaa kannattaa uittaa välillä järvessä, jotta irtosuomut saa huuhdottua pois.
Liukkaasta hauesta kannattaa pitää reippaasti kiinni kiduskansista. Kiduksien sisälle ei kannata silti työntää sormiaan, sillä siellä on varsin teräviä kidushampaita, joista saa helposti haavoja sormiin. Tai kuten kirjoittajalle kävi, huomasin hukanneeni jossain vaiheessa perkuuta toisesta hanskastani sormen pään. =)
Suomustus kannattaa tehdä kunnolla, sillä on aika ikävää törmätä suomuihin kesken aterioinnin. Jos kala savustetaan, suomut jätetään paikoilleen.
Seuraava vaihe on aukaista kalan vatsa. Otetaan kalasakset ja etsitään kohta mistä laskettiin veret pois. Siinä pitäisi olla reikä kohti vatsaa. Ujutetaan sakset nätisti siitä kohtaa nahan alle ja leikataan pysytellen vatsan keskilinjalla kohti pyrstöä. Kun sakset kohtaavat vastarintaa pyrstöpäässä, kannattaa lopettaa leikkaaminen.
Avataan kalan vatsa ja työnnetään sormet aukileikatun vatsan takaosaan. Työnnetään sormet sisälmysten ja uimarakon alle ja nyhdetään ne varovaisesti kohti kalan päätä. Kannattaa varoa ettei onnistu repimään kalan sappirakkoa rikki. Se on tummahko pussi lähellä kalan päätä, kuvassa oikean peukaloni alapuolella.
Kun sisälmykset on irroitettu, ne leikataan irti saksilla. Jälleen kannattaa muistaa varoa sappirakkoa leikatessa.
Kun sisälmykset on poistettu, rapsutetaan kalan selkärangan vieressä olevat munuaiset pois.
Huuhdotaan kala, valutetaan ja pistetään muovipussiin odottamaan fileointia ja/tai valmistusta. Laita kala kylmään heti perkaamisen jälkeen. Tuore kala kannattaa valmistaa viimeistään pyytämistä seuraavana päivänä.
_______________________________________________
Uunihauki
(kahdelle)
2 pientä haukifileetä (à n.250g)
1 dl ruisjauhoa
1 tl suolaa
1/2 tl nomu seafood -maustetta
2 isoa salottisipulia siivutettuina
1 rkl voita
1 rkl oliiviöljyä
2 dl ruokakermaa
1 dl valkoviiniä
2 tl kasvisfondia
50g katkarapuja
1 tl voita
1/2 valkosipulin kynsi
Ruskista paistinpannussa voi-öljyseoksessa sipulirenkaat. Asettele sipulit uunivuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi.
Sekoita suola ja ruisjuhot keskenään laakealla lautasella. Mausta kalafileet kalamausteella ja pyörittele sitten ruisjauhossa. Paista pannulle jääneessä rasvassa kaloihin molemmin puolin väri. Sijoittele kalat nahka ylös päin sipulien päälle.
Sekoita kulhossa keskenään fondi, kerma ja viini. Kaada neste vuoan pohjalle, mutta älä kalojen päälle. Paista 200 asteessa noin 20-25 minuuttia, kunnes kala on kypsää.
Sulata pannussa hieman voita ja lisää siihen murskattu valkosipuli. Kuullota hetki ja lisää pannuun katkaravut ja paista ne nopeasti. Asettele kuumat katkat kalan päälle uunivuokaan. Tarjoile kala esimerkiksi uusien perunoiden kera.
sunnuntai 29. toukokuuta 2011
Sitruunaiset mustikkapannukakut
Sunnuntaiaamun iloksi on kiva tehdä erä kuumia amerikkalaisia pannukakkuja ja nauttia ne marjojen, vaahterasiirapin ja voin kera. Omaan makuuni maustamattomat pannarit ovat aika pliisuja, joten mustikka ja sitrus tuovat niihin juuri sen ekstrasäväyksen, minkä ne kaipaavat.
Kuva kertoo varmasti paremmin kuin tuhat sanaa, mutta mainittakoot että kuvan oton jälkeen annos hävisi parempiin suihin minuutissa.
Sitruunaiset mustikkapannukakut
(neljälle eli noin 24 pientä)
2 munaa
1,5 dl turkkilaista jogurttia
2 rkl fariinisokeria
2 tl sitruunan kuorta raastettuna
3,25 dl vehnäjauhoa
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljauutetta
veitsenkärjellinen suolaa
2 dl maitoa
0,5 dl juoksevaa margariinia
3 dl pakastemustikoita
mustikkalisuke:
2 dl mustikoita
1 rkl sokeria
1 rkl sitruunamehua
lisäksi:
vaahtera- tai pannukakkusiirappia
ohuita voilastuja
Sekoita munat, sokeri ja jogurtti keskenään kulhossa. Lisää sekaan vanilja ja sitruunan kuori. Sekoita erillisessä astiassa jauhot, leivinjauhe ja suola. Lisää vuorotellen maitoa ja jauhoja taikinaan. Lisää lopuksi margariini. Lisää jäiset mustikat vasta juuri ennen paistoa, etteivät ne ennätä sulaa ja värjätä taikinaa.
Sulata lisukkeeksi tulevat mustikat ja mausta ne sitruunamehulla ja sokerilla.
Paista pannukakut molemmin puolin kauniin ruskeiksi voidellulla ohukaispannulla. Kokoa pannukakkuja keoksi lautaselle. Kaada päälle siirappia, vuole ohut voilastu ja kokoa päälle keko mustikoita. Nauti välittömästi.
Kuva kertoo varmasti paremmin kuin tuhat sanaa, mutta mainittakoot että kuvan oton jälkeen annos hävisi parempiin suihin minuutissa.
Sitruunaiset mustikkapannukakut
(neljälle eli noin 24 pientä)
2 munaa
1,5 dl turkkilaista jogurttia
2 rkl fariinisokeria
2 tl sitruunan kuorta raastettuna
3,25 dl vehnäjauhoa
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljauutetta
veitsenkärjellinen suolaa
2 dl maitoa
0,5 dl juoksevaa margariinia
3 dl pakastemustikoita
mustikkalisuke:
2 dl mustikoita
1 rkl sokeria
1 rkl sitruunamehua
lisäksi:
vaahtera- tai pannukakkusiirappia
ohuita voilastuja
Sekoita munat, sokeri ja jogurtti keskenään kulhossa. Lisää sekaan vanilja ja sitruunan kuori. Sekoita erillisessä astiassa jauhot, leivinjauhe ja suola. Lisää vuorotellen maitoa ja jauhoja taikinaan. Lisää lopuksi margariini. Lisää jäiset mustikat vasta juuri ennen paistoa, etteivät ne ennätä sulaa ja värjätä taikinaa.
Sulata lisukkeeksi tulevat mustikat ja mausta ne sitruunamehulla ja sokerilla.
Paista pannukakut molemmin puolin kauniin ruskeiksi voidellulla ohukaispannulla. Kokoa pannukakkuja keoksi lautaselle. Kaada päälle siirappia, vuole ohut voilastu ja kokoa päälle keko mustikoita. Nauti välittömästi.
perjantai 20. toukokuuta 2011
Suppilovahverorisotto
Tämä risottopohja on kaapattu Jamie Oliverin ruokaohjelmasta. Sillä saa aikaan aina herkullista risottoa, kunhan vain muuntelee lisukkeita.
Hyvä risotto vaatii onnistuakseen kahta asiaa. Ensimmäinen on kunnollinen risottoriisi. Itse käytän mieluiten arboriota, koska sillä saa mukavan purutuntuman ja rakenteen risottoon. Kaupoissa myytävät "risottoriisit" kannattaa jättää pois kärrystä, ellei halua tehdä puuroa.
Toinen oleellinen tekijä on se, että risotto tulee jättää kosteaksi. Sitä ei ole tarkoitus keittää kuivaksi jankiksi, vaan sen kuuluu olla valuvaa. Risottoa ei myöskään kannata tehdä yhtä ruokailukertaa isompaa annosta. Se ei ole enää parhaimmillaan lämmitettynä.
Suppilovahverorisotto
(kahdelle)
2 rkl oliiviöljyä
1/2 sipuli
1 varsisellerin varsi
4 kourallista risottoriisiä
noin 5 dl kasvislientä (esim. fondista tehtyä)
1 rkl voita
1/3 dl parmesaania raastettuna
1,5 dl kuivattuja suppilovahveroita
vettä
1/4 tl timjamia
1/2 rkl voita
Murskaa kuivatut suppilovahverot ja laita ne likoamaan veteen vähintään puoleksi tunniksi.
Silppua varsiselleri ja sipuli kuutioiksi. Kuullota niitä kattilassa tilkassa oliiviöljyä pari minuuttia. Lisää joukkoon riisi ja sekoittele minuutin verran. Lisää kauhallinen kasvislientä ja anna sen imeytyä riisiin. Toista noin kerran minuutissa, kunnes riisi on kypsää (tarkista keittoaika paketista). Jätä riisi lopussa valuvan kosteaksi ja sekoita joukkoon parmesaani ja voi. Nosta kattila pois kuumalta liedeltä ja jätä se pariksi minuutiksi kannen alle oleutumaan.
Kaada ylimääräinen vesi pois sienistä. Voit käyttää sienten nestettä myös osana kasvislientä, jos haluat enemmän sienten makua. Paista sienet pikaisesti timjamilla maustetussa voissa pannulla ja lisää risottoon. Tarjoile välittömästi.
Hyvä risotto vaatii onnistuakseen kahta asiaa. Ensimmäinen on kunnollinen risottoriisi. Itse käytän mieluiten arboriota, koska sillä saa mukavan purutuntuman ja rakenteen risottoon. Kaupoissa myytävät "risottoriisit" kannattaa jättää pois kärrystä, ellei halua tehdä puuroa.
Toinen oleellinen tekijä on se, että risotto tulee jättää kosteaksi. Sitä ei ole tarkoitus keittää kuivaksi jankiksi, vaan sen kuuluu olla valuvaa. Risottoa ei myöskään kannata tehdä yhtä ruokailukertaa isompaa annosta. Se ei ole enää parhaimmillaan lämmitettynä.
Suppilovahverorisotto
(kahdelle)
2 rkl oliiviöljyä
1/2 sipuli
1 varsisellerin varsi
4 kourallista risottoriisiä
noin 5 dl kasvislientä (esim. fondista tehtyä)
1 rkl voita
1/3 dl parmesaania raastettuna
1,5 dl kuivattuja suppilovahveroita
vettä
1/4 tl timjamia
1/2 rkl voita
Murskaa kuivatut suppilovahverot ja laita ne likoamaan veteen vähintään puoleksi tunniksi.
Silppua varsiselleri ja sipuli kuutioiksi. Kuullota niitä kattilassa tilkassa oliiviöljyä pari minuuttia. Lisää joukkoon riisi ja sekoittele minuutin verran. Lisää kauhallinen kasvislientä ja anna sen imeytyä riisiin. Toista noin kerran minuutissa, kunnes riisi on kypsää (tarkista keittoaika paketista). Jätä riisi lopussa valuvan kosteaksi ja sekoita joukkoon parmesaani ja voi. Nosta kattila pois kuumalta liedeltä ja jätä se pariksi minuutiksi kannen alle oleutumaan.
Kaada ylimääräinen vesi pois sienistä. Voit käyttää sienten nestettä myös osana kasvislientä, jos haluat enemmän sienten makua. Paista sienet pikaisesti timjamilla maustetussa voissa pannulla ja lisää risottoon. Tarjoile välittömästi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)